Lueskelin tuossa noita aikaisempia kirjoituksiani, aika epätoivoista tekstiä on ollut. Vaan eipä tuo kauaksi varmasti heitä, kyllähän se aika oli kuin musta aukko, jossa rämmittiin jotenkuten päivästä toiseen. Sanon "musta aukko" siksi, koska näin jälkeenpäin katsottuna se näyttää - no mustalta.
Sitähän ei kukaan myönnä, että lapsi voi olla mitä ärsyttävin rasite elämässä. Ei niin saa sanoa. Huono vanhempi olet. Lapsi on ilo ja muuta totuutta ei ole. Väitteestäni huolimatta rakastan lastani, mutta odotan innolla sitä päivää kun hän lopulta muuttaa omilleen.
Ja oikein arvattu, lisää ei tule. Aletaan juuri tämän yhden kanssa päästä jonkinlaiseen suvantovaiheeseen ennen murrosiän koitoksia. Tai voihan se olla, että tämä hetkellinen helppouden tuntu on vain harhaa ja kohta syöksytään taas mustaan aukkoon.
13.2.2012
Tilaa:
Kommentit (Atom)